Viikonloppu on sujunut aurinkoisissa merkeissä. Lauantaina kävin nuuhkimassa jäljen, kun Maikki oli Tampereella näyttelyssä. Tänä aamuna kävin pitkällä lenkillä mamman kanssa. Se suihki sellaisilla sauvoilla samalla kun se käveli. Aika outoa puuhaa.

Muuten päivä meni sitten Sundomin mettässä, neljä tuntia ainaski. Kaikki ajettiin jälkiä, eli Maya, Måsse, Pepe, Rolle ja meikäpoika. Pepe repes melkein liitoksistaan, kun se hiffas, että se pääsee jälkimään. Katsokaa vaikka:

Peps oli muutenkin tikkana. Klaaras kulmat ja noukki kaikki sen seittemän keppiä ja laittoi mamman käteen. Sit Pepe pomppas palkan perään vähä niinku kuvassa. Mamma selvis nipin napin ehjänä jäljeltä  Meidän Hurja-Pepe ajoi vuoden eka jäljen!! Vähä mua harmitti ku se sai niin paljon kehuja. Mä kun luulin et mulla on niihin yksinoikeus.  

Rolle ajoi elämänsä viidennen jäljen. Sehän tekee mitä vain ruuan eteen, joten kulmakin meni leikiten. Joo, ja se kannettiin pois mettästä, koska se olis vain halunnut jatkaa :). Mua on vaikeampi kantaa pois, onneksi... 

Maikin matte oli vahingossa tehnyt aika vaikean jäljen Mayalle. Mutta Maiks selvitti sen hyvin, vaikka maasto oli osittain surkee. Ensi kerralla Maiks ajaa sitten ns. vieraan jäljen, eli mun matte polkee sen. Katsotaan sitten mitä meikäpojalle on luvassa. Ehkä ehditään vielä viikolla mettään, ennenkuin loppuviikosta tehdään pikavisiitti Tukholmaan.   

Hyviä kelejä kaikille/Putz

PS. Luikertelijoita ei ole näkynyt kuin yks, kun lähdettiin viime viikolla esineruutureeneistä. Se oli onneksi kaputt. Janna oli tainnut huomaamaattaan liiskata sen biiemdabljuun leveillä kumeilla. Kotikylällä emme ole vielä törmänneet otuksiin.

 Ssssssssss!

Viime viikolla oltiin taas yhtenä iltana veikkapoikien kanssa jolkottelemassa Risössä. Aurinko paistoi ja oli kaikin puolin leppoisaa. Kävin välillä sorkkimassa vähän myyrän koloja. Sit päätettiin Rollen kaa koklata myös käärmeenlumoajan duunia, kun kohdalle osui sopivasti kyykäärme. Otettiin homma varman päälle siten, että mä olin toisella puolella sitä luikertelijaa ja Rolle toisella puolella. Jostain syystä se tatskakuvioinen otus suuttui meidän tuijottelusta. Se meni rullalle ja nosti päätään noin 15 cm maasta ja lipoi vihaisesti kieltään. Siinä vaiheessa mamma osui paikalle. No sanomattakin selvää, että se sai megalomaanisen skitsopaskahalvauskohtauksen ja rupes kirkumaan. Siinä vaiheessa kyy oli lopullisesti hermostunut meitin tuijotteluun ja se iski kaksi kertaa Rollea kohti. Rolle hypähti molemmella kerroilla vikkelästi taaksepäin. Makeet väistöt sanon minä. Juuri sen verran, ettei otus osunut.

Sit mamma kiersi otuksen ja komensi Pepsin paikalleen, koska se oli noin 10 metriä taaempana meistä. Mamma ihan tärisi, kun se kytki meidät. Siinä vaiheessa Peps oli siirtynyt pokkana kyyn viereen seisomaan. Ressukka oli ihan pihalla, koska se ei huomannut koko luikertelijaa. Tuossa kohtaa mamma kirkui jo falsetissa niin, että Peps säikähti ja lähti juoksemaan tuhatta ja sataa takaisin päin. Talsittiin takaisin autolle ja mamma oli satavarma, että joku meistä oli saanut osuman.

Ei muuta kuin kotiin tarkistuttamaan kunto. Kotona isäntä tsekkas meidät yksitellen, eikä havainnut mitään oireita tai jälkiä. Sillä pysyy onneksi pää kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa. Mamma sitä vastoin syynäs ja tarkkaili meitä koko loppuillan. Isäntä väitti, et mä ja Rolle ollaan niin primitiivisiä, että osittiin väistää sitä käärmettä loppupeleissä. Peps taas on toista maata, se ei edes huomannut koko otusta. Sama juttu ku viime kesänä. Silloin se melkein astui kyykäärmeen päälle. Mamma ehti viime hetkellä komentaa sitä.

Hmmm, ei me Rollen kanssa muistella koko juttua, mutta mamma sanoi, et se ei koskaan ikinä, ikinä unohda tota härdelliä.

Päätettiin kuiteski jättää noi käärmeenluomoajan duunit, kun homma kerran meni heti alkumetreillä mönkään. Oli niin tosikko kyy, että meni maku koko hommaan.

Meitä ei enää päästetä tonne käärmemestaan. Sääli, sillä Risössä on aina tosi kivaa. Nyt ollaan sitten käyty jälkimättällä ihan kumisaapaskelisissä maastoissa, just in case

Hoplaa/Putte

Jess, jess. Vihdoinkin emäntä on saanut jotain aikaiseksi mun blogissanikin. Se on ollut lomalla entistäkin kiireisempi. No, onpa ollut toimintaa meikäläisellä.

Pääsiäisenä olin Maikin kanssa turneella. Asuttiin jopa kahdessa eri hotellissa. Olemme kuulemma käyttäytyneet hyvin hotelleissa, vaikka vähän villejä oltiinkin ;)

Mun hampaat on ne isommat tuossa kuvassa.

Turneella Maikki kävi kahdesti näyttelyssä. Jannan prinsessa sai todella hyvät arvostelut ja Lappeenrannasta vielä pytynkin. Mä olin mukana hengailemassa, mut kävin minäkin pyörähtämässä kehässä. Sain EH:n eli olen erittäin hyvä kloppi kuulemma  Tosin olen Rollen kanssa päättänyt delegoida kauneusmittelöt muille. Mutta siitä lisää myöhemmin. Muuten lenkkeiltiin paljon ja relattiin lomalla. Ja käytiin me paistamassa rannassa makkaraakin.


Pepsin kanssa ihmetellään minne niitä jälkimakkaroita oikein ollaan  tunkemassa...

Mä en ymmärrä miksi hyvät jälkimakkarat heitettiin tällaiseen notskiin :(

Pääsiäisen jälkeen mamma pakkas mut ja Rollen Putteswageniin ja niin me lähdettiin Tukholmaan, joka on mamman suosikkikaupunki. Koiria, koiria ja shoppailua...


Peps on ollut vähä huonona, joten se jäi isännän paapottavaksi kotiin. Sääli, sillä meillä oli tosi relaa...


Laivan hytissä oli kiva makoilla

 
Tukholmassa kevät oli hieman pidemmällä kuin Kronvikissa


Mä vain keskityin lomailemiseen ja kukkien haisteluun

Rolle kävi myös Tukholman modernimmassa koirien kauneussalongissa, jonka sen kasvattaja omistaa. Kyllä Rollen kelpaakin... http://www.wallinshundvard.se/

Jostain syystä Rolle oli vähän myrtsän näköinen kauneuskäsittelyn jälkeen. Mä lohdutin sitä, että kyllä tuon käsittelyn ja kylvyn jälkeen kelpaa taas näyttäytyä Kronvikin liito-oraville.

Rolle trimmin jälkeen

Mutta parasta on kuiteski mettähommat! Vauhtia...

Eilen oltiin Maikin kanssa niin vauhdikkaita esine-etsinnässä, että kamera-asetukset eivät ihan osuneet kohdalleen... Emännät olivat tooosi tyytyväisiä vauhtiin, jolla esineet palautettiin, joten kuvista viis. Kyllä ne sit vähästä tulevatkin onnellisiksi


Tässä ollaan menossa ruutuun. Multa vaaditaan jo hieman keskittymistä


Maikin vaihtarit. Maya-neiti on tosi hyvä mettähommissa - oikea työmyyrä!

Tänään oli sitten taas jälkipäivä. Se oli vähällä tökätä kyykäärmeeseen, joka luikerteli Maikin ja mun jälkialuelle. Meidän narunjatkeet pakkas meidät nopsaan autoon ja niin me kaasuteltiin toiseen paikkaan jälkimään. Siellä sitten vierähti taas muutama tunti.


Keskellä Maalahden mettiä. Eräs lenkkeilijä osui paikalle ja naureskeli jostain syystä meidän emännille...outo tyyppi, eikö vain?!

Kahvipaussi

Tässä sama paikka vappupäivänä. Säät ovat suosineet, kun olemme odotelleet jälkien vanhentumista.


Tässä mä selvitän kulman


Mayan jälki

Hyvää kevättä kaikille! Ja varokaahan käärmeitä...Emäntä kuvittelee nyt näkevänsä niitä vähän kaikkialla.

High five/Putte-boy

Haastetta!

Tässä vastauksemme Chaccado foorumin Nutrolin-koiruuksille! 

Jos Putte olisi...

...auto, se olisi Ferrari. Jo auton upea Maranellon punainen väri viittaa meidän babyporkkanaan. Putte kiihdyttelee nollasta sataan kaiken liikkuvan perään, varsinkin kilien ja jos kilit eivät ole näköpiirissä, niin variksetkin kelpaavat  ja jos mamma ei ehdi väliin. Ja harvoinhan se ehtii:) Kotipilttuussa koti-Ferrari lepäilee ihan rauhassa, mieluiten kylmän takan edessä kivipinnalla tai muuten vain ketarat kohti kattoa. Relaa vain, jos ei mitään tapahdu!

...ruoka, se olisi joku äklö saarivaltioiden sisäelinruoka. Sen verran ihastunut herra on keitettyyn naudan- ja possun sydämeen. Eli irkku- tai brittipudding, definetly! Tässä mielessä Puttelin ja mamman makumieltymykset eivät todellakaan kohtaa...

...pop/rock-tähti, se olisi Hanoi Rocksin Mike Monroe. Perusteet: A. Pomppivaa energiaa!!! B. Soul-mates. C. Mike lähetti mattelle omalla nimmarilla varustetun CD:n joskus 90-luvulla, kun mamma ex-tempore hoiti Monroen vaimon kuljetuksen Vaasassa omalla autollaan.

...hedelmä, se olisi passionhedelmä – eksoottinen lisä laumassamme. Rakastettava toisinajattelija, joka ei jätä ketään kylmäksi, ei edes kyläläisiä :).

...kasvi, se olisi villiruusu. Ihana tuoksu, kaunis ja kuitenkin hieman karu. Putteli on laumamme tuoksukoiria, ensin luulimme, että kasvattajat ovat sen parfymoineet, mutta hyvä tuoksu on ja pysyy. Satunnaiset paskarallitkin ovat ohimeneviä poikkeuksia tästä.

...jalkapalloilija, se olisi suomalainen Mikael Forsell saksalaisen seuran Hannoverin paidassa. Vaaleat vaihdokit!!! Putte tuli – Mikael lähti...

...juoma, se olisi saksalainen luomuviini Lind. Molemmat mamman suosikkeja. Raikkaita ja maukkaita..

...koira, tai siis on, briardi – vilkas, ehkä hieman yltiösosiaalinen mamman mielestä, mutta ei kuitenkaan mikään mamman poika. Omien polkujensa kiihdyttelijä!

Jos Pepe olisi...

...auto, se olisi Volvo V 70 - tyylikäs, ylellisen järkevä ja ruotsalainen.

...ruoka, se olisi italialainen kanapasta. Pepe rakastaa kanaa ja pastaa yli kaiken. Sen eteen Pepe tekee ihan mitä vain. Jopa varastaa ihan röyhkeästi, vaikka koira on muuten mitä kuuliaisin. On ehkä perinyt tämän mieltymyksen italialaiselta isältään... Nuorempana Peps hörppäs vielä punaviiiniä kyytipojaksi, mutta kypsemmällä iällä herra on tyytynyt veteen.

...pop/rock-tähti, se olisi Enrique Iglesias. Tummaa samettista siirappia, joka uppoaa tyttöihin..

...hedelmä, se olisi banaani. Tuttu ja turvallinen.

...kasvi, se olisi orkidea. Kaunis, upea ja vaatii osaavaa hoitajaa.

...jalkapalloilija, se olisi ruotsalaishyökkääjä Zlatan Ibrahimovic. Pepe on koirana kaikkea muuta kun hyökkääjä, mutta tosipaikan tulleen se jyrää kuin veturi. Kun Pepe näki suurimman vihollisensa hyökkäävän vanhaa Pantsea ja mammaa kohti, Pepe-Zlatan antoi Vennu-flätille kyytiä! No mercy - periaatteella! Noh, sitä ennen tais olla muutama tilanne, jossa Pantse hätisteli Vennun muun lauman luota... Anyway, yhteiset viholliset yhdistävät!

...juoma, se olisi Vaasan vesi. Tuttu, raikas ja ehdottomasti Pepen mieleen.

...koira, tai siis on, briardi – tottelevainen ja luotettava. Kun mamma menettää muiden vuoksi hermonsa jäljelle jää vain aina niin luotettava Pepe.

Kaikkea sitä pitääkin maistaa!

Tämä oli sen verran hauska juttu, että haastamme seuraavat koirat viemään tätä hauskaa juttua eteenpäin:

1. Janna ja Maya & Måsen (ole hyvä ja käännä ruotsalaisia varten:))))
2. Satu & Wallu
3. Tiina ja Wanni & Wiola

Helou!

Tänään mamma järjesti meille yllätyksen. Se tuli kerrankin ihan ajoissa kotiin töistä ja lähdettiin porukkalla nauttimaan auringosta ja valosta meren jälle. Surffailtiin tosi kauas, melkein Uumajaan ;) No ei sentään, mutta kauas kuiteski. Mamma oli hyvällä tuulella, aurinko paistoi sinisellä taivaalla ja sää oli häikäisevä.

Oli todella kiva kiihdytellä muutaman kerran ihan täysillä. Sit tietty piti kieriä lumessa. Pepe jolkotteli välillä kaukana edellä, mutta mä keskityin muun lauman paimentamiseen. Rollea varsinkin on kiva kurmuttaa, jos se eksyy liian kauas...

Viikonloppunakin ulkoiltiin tosi paljon. Saldona runsaasti juoksemista ja kierimistä, pari kunnon varisjahtia, mönkkäribongailua. Ai niin, ja mamma veti herneet nenuun lauantaina! Ja vieläpä kaksi kertaa. Antakaas ku mä hieman valaisen asiaa.

La-aamuna päätettiin veikkojen kaa viedä mamma pitkälle happihyppelylle. Kaikki kirmattiin vapaana, mamma myös. Ensin juostiin jäällä ja mä kiusasin vähä Rollea - mut ihan vähä vaan. Tuosta on tullut paljon sanomisia muuten. Onneksi isäntä on mun puolella (of course) ja sanoo, et me ollaan oikeita enkelilapsia sen seurassa eikä usko mamman höpinöihin lenkkikiusaajasta. Mähän paimennan ja välillä se vaatii koviakin otteita.

Mamma olikin ottanut pienen taskukameran mukaan lenkille ja kuvas isännälle evidenssiä videolle mun lenkkikiusaamista. Aika katalaa musta!? Sit mamma näytti todisteet isännälle. Hmmm...mä väitän edelleen et Rolle provoaa mua...

Nonniin, sit jatkettiin pitkin mökkiteitä ja paluumatkalla vastaan tuli Pepen ainoa oikea vihollinen eli Vennu-flätti. Peps ei suuremmin ota paineita muista uroksista, mutta Vennua se vihaa täysillä. Joku intermezzo vuosien takaa kuulemma. Kun Vennun porukka tuli vastaan, mamma keräs meidät kokoon. Yleensä se riittää, mut tällä kertaa pikku torpeedo olikin mukana. HIH! 

Just kohdalla Rolle päästi karmean sotahuutonsa. Mä vähän tempasin Rollen kaa ja niin mamma oli mukkelis makkelis maassa. Tosi nolona ja vihaisena. Vennu porukoineen pääsi onneksi jatkamaan matkaa.  

Ihan pikku juttu, mutta mamma veti kunnolla herneet nenuun. Sen pikkusormeen tuli haava, kun se läsähti maahan ja Pepe-ressukka jäi siinä ilmalennossa vieläpä alle. Onneks sen ei käynyt kuinkaan. Sillä oli lähinnä sellainen "Give-me-strength" - ilme. Ja mamma vielä kehtas olla myrtsä siitä pikkuruisesta haavasta, joka vuoti verta loppumatkan. Diiba-daabaa-se-oli-Rollen-syy-lällä-lää!

Iltapäivällä lähin mamman kaa kaupunkiin ja veikat jäi seukkailemaan  isännän kaa. Käytiin ostamassa uusia treenivermeitä kaupungista. Jos nyt pientä videokameraa voidaan sellaiseksi sanoa. Mä uskon et mamma aikoo kerätä lisää raskauttavia todisteita mua vastaan??? Onneksi ei osaa (vielä) pakata niitä fiideotiedostoja, niin nettiin ne ei ainakaan päädy. Aatelkaa ny et YouTubessa lenkkikiusaajavideo!!!

Ostosten jälkeen mamma päätti lepuuttaa hermojaan ja me kurvattiin kaksistaan aina niin ihanaan Risöhön lenkille. Ajettiin auto parkkiin ja mamma vaihtoi icebugit jalkaan. Ja sit se mamma veti taas herneet nenäänsä...

Viereen parkkeeras ennestään tuttu auto ja parivaljakko laski koiransa heti miten vapaaksi, vaikka me oltiin juuri lähdössä. Ja sit ilmoille kajahti innostunut "Ai, ku ihana tarvaturri siinä". Mamma puri hampaita yhteen. Ihan sama onko meitä kolme koiraa irti, kiinni tai autossa...tää porukka vain laskee koiransa sekaan.

Mä odotin innolla et mamma kiljaisee niille tuttuun tapaansa: "***kele, mun koiralla ei ole mitään velvollisuutta leikkiä sun koirien kanssa!" Mut se käyttäyikin sivistyneesti tällä kertaa. Mullahan ei ole mitään sitä vastaan et seukkailen kaiken maailman vieraidenkin koirien kanssa. Mamma ei vaan anna. Sen mielestä seukkaillaan vain tuttujen koirien kaa, koska vieraista ei koskaan tiedä. Ilmeisesti jotain traumaperäistä?

Nonnii, ja pakottihan se mut ja Pepsin potrettiinkin. Tässä kamerakännykkäotos viikonlopulta:

Seikkailuterkuin/Putte

Tikka työstänyt tervaleppää

Moikkelis!

Eilen aamulla Peps, Rolle ja minä itte vietiin mamma pitkälle aamulenkille. Kirmailtiin kaikki vapaana, mamma myös.

Surffailitiin pitkin mökkitietä ja siellä mä bongasin ison pakun. Päätin kiihdytellä sen perään, mutta mamma karjaisi niin hyytävästi, että löin jarrut pohjaan. Mamma tuumas, et se näkee valoa tunnelin päässä. Missähän umpitunnelissa se oikein on? Täh?!

Kotona se raportoi isännälle, et on saamas mut hanskaan. Emmää vain ole nähnyt mammalla niin isoa hanskaa et mä siihen mahtuisin.  Näkis vaan

Mamma on kuulemma varannut kolme ulkomaanmatkaa ja mä pääsen niille kaikille. Jess, jee! Peps on muuten saanut virallisen luvan skabata Ruottis. Norjaa ja Tanskaa varten sillä on myös joku paperi. Pepe onkin ollut vähä myrtsä. Sillä on ollu niin tylsää, kun pörrätty vain kotomettis. Joten kai mä joudun ottamaan sen mukaan jollekin reissulle. Mieluummin mä tietty reissaisin vain Maikin kaa...

Tänään mulla olikin treffit Maikin kaa.

Tehtiin tällaista:

Kuulemma kontaktiharjoitus? Mä kun luulin et silloin taklataan!

Tuijotusta

´
Anna jo se nami!


Maya istuu hienosti edessä

/Putte

Saatiin kuvahaaste toistamiseen, nyt Maijulta!

Koska kuva-arkistot on teemalla 4/4 jo käyty läpi, niin vastataan föönipusuttelulla.


Kuten huomaatte emäntä on nykyään myös fööni:)

Haastamme blogimme lukijat paljastamaan hömppäkuviaan!

/UM